Lokutionaariset, illokutionaariset ja perlokutionaariset teot ovat kielen ja viestinnän tutkimuksen peruskäsitteitä. Nämä kategoriat auttavat erottamaan toisistaan sanomisen teon, lausuman takana olevan aiotun funktion ja sen vaikutukset kuulijoihin. Näiden erojen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää sekä arkipäivän että erikoistuneen viestinnän merkityksen, tarkoituksen ja vaikutuksen analysoimiseksi.
Määritelmät ja erot
- Paikkatietosäädökset: Merkityksellisen lausuman tuottamisen perustoiminto, joka keskittyy kirjaimelliseen sisältöön tai väittämään. Se on teko, jossa sanotaan jotain järkevästi ja viitaten, ottamatta huomioon aikomusta tai kuulijan vaikutusta.
- Illokutionaariset teot: Lausuman tarkoitus tai voima, kuten väittäminen, kyseenalaistaminen, käskeminen tai lupaaminen. Nämä luokitellaan tyyppeihin, kuten assertiivinen, ohjaava, komentava, ekspressiivinen ja deklaratiivinen.
- Perlokutionaariset teot: Lausunnon kuulijassa aiheuttamat todelliset vaikutukset tai reaktiot, kuten suostuttelu, vakuuttaminen tai tunnereaktion herättäminen. Se viittaa yleisöön kohdistuvaan vaikutukseen.
Sovellukset ja esimerkit
- Luokkahuone ja oppimisympäristöt: Opettajat ja oppilaat käyttävät kaikkia kolmea puheaktia. Esimerkiksi opettaja voi antaa ohjeen (illokutionaarinen), oppilas noudattaa ohjetta (perlokutionaarinen) ja kirjaimellinen ohje itsessään on lokutionaarinen teko.
- Media ja mainonta: Mainoksissa voidaan esittää faktoja (lokutionaarinen), ehdottaa tai kehottaa toimintaan (illokutionaarinen) ja pyrkiä vaikuttamaan käyttäytymiseen tai asenteisiin (perlokutionaarinen).
- Kirjallisuus ja arkipäivän viestintä: Kertomuksissa tai keskusteluissa faktat esitetään (lokutionaarinen), aikomukset välitetään (illokutionaarinen) ja vastaukset muotoillaan (perlokutionaarinen).
Teoreettiset haasteet ja keskustelut
- Määritelmälliset rajat: Näiden kategorioiden, erityisesti lokutionaaristen ja illokutionaaristen tekojen, selkeästä erottamisesta käydään jatkuvasti keskustelua. Kommunikatiivisen ”voiman” käsite voi hämärtää eroja.
- Filosofiset ja käytännön seuraukset: Näiden puheaktien erottaminen on olennaista tarkan semanttisen ja pragmaattisen analyysin kannalta sekä sen ymmärtämiseksi, miten kieli toimii erilaisissa tilanteissa.
